Niinpä. Ja siinäpä se oikeastaan sitten olikin.
Haluaisin päivittää tätä jokapäivä, mutta kun jokapäivä ei todellakaan tapahdu mitään kirjoittamisen arvoista.
Virta on jotenkin ihan loppu, ei huvia oikeen mikään. Se on varma syksyn merkki aina.
Edes lempiharrastukseni, laihduttaminen, ei jaksa kiinnostaa. Väsyttää vain kamalasti. PAKKO saada tsemppiä nyt tähän hommaan ennenku menee läskiksi. Kirjaimellisesti.
Oli tässä päivässä jotain hyvväkin, sain puhua tunteja ihmisen kanssa jota useasti kaipaan, nauraa huolettomasti ja kuunnella toista. Se tuntui hyvälle. Ystävä joka tuntee minut läpikotaisin, ystävä joka tuntee kaikki salaisuuteni. Rakas ystäväni, joka on liian kaukana menneisyydessä.
**
Huomenna toivottavasti olisi muuta kirjotettavaa kuin että Aamu alkaa A:lla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti