torstai 30. heinäkuuta 2009

Eteenpäin


ujeje- Vaaka näytti tänään 60,2. TOSIN. En siitä vielä niin hirveesti riemuitse koska se ei ollu mun oma vaaka :/.. mut siltikki! Antoi puhtia tähän päivään!
Eilinen meni hyvin, ei mitään isoja annoksia, eikä mitään epäterveellistä. ruuan kanssa jätin kastikkeen ottamisen hyvin vähälle. Oikeastaan sen olisi voinut jättää pois.. Mutta pelkkää perunaa? No ei kai silti! Sen liikunnan kans pitäisi tsempata.. ei vain ole aikaa. Joku voisi sanoa että maailman huonoin tekosyy. Saattaa olla totta.
Hyvä olla <3

Coffee to go.


Ahhh. vapaus!
Ei enää ruuan tuputtamista, ei enää pakkosyömistä. Tänään voin vihdoin aloittaa kunnolla matkani.

Takaisin/ lisää ruokavalioon.
*mehukeitto, raejuusto, ananas, tee, kahvi, salaatit ja keitot. Pepsimax (=rakkaus)
Tonnikala, vihannekset.

Hyvästi
*rasvaset grilliherkut (kesä on melkein ohi.. ja kuka viitsii grillata pakkasessa? :/ )
*karkit, ja varsinkin suklaat. (anopilla on AINA kaapit täynnä herkkuja, sit meidän pitää niitä syödä kun se ei halua itse lihoa. damned. Mut oon nyt asennoitunu tähän ja syötän ne suklaat vaikka naapurin lapsille.)
*metukka! (hyi! Joo! Oikeesti, normaalisti EN koskaan ees syö sitä.. enkä anna kenekään muunkaan meidän perheessä sitä syödä! :D )
*Valkonen leipä. Tai no sitä on ees turha listata, en ole sitä syönyt kun todella harvoin viimeisen 10 vuoden aikana.
*Iltapalat ja liian suuret annoskoot.

Liikunta ei myöskään olisi pahaksi.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Frenchy!




Fuckinghell. Musta saa kyllä ihan väärän kuvan heti alkukättelyssä. En todellakaan yleensä syö iltapalaksi pannaria, enkä lautasellista rasvassa käristettyjä grilliherkkuja kuten tänään! En myöskään elä pelkällä kofeiinilla ja nikotiinilla, mutta lähemmäs se liippaa entä viime päivien syömiset. Nyt kyllä läskiahdistaa :( Juttuhan on niin että nyt on loma. Ja vieläkö siihen liittää vanhempien luona kyläilyn ei tällaiselta voi välttyä. Toisaalta odotan tavallaan jo arkeen palaamista, omiin rutiineihin ja kunnolla laihduttamiseen!!! Täällä EN vain pysty.
Huomenna jatkan matkaa, silloin myös loppuu tämä possutteleminen. Ajatellaan nyt vaikka että söin viimeistä kertaa piiiittttkäään aikaan mitään noin epäterveellistä. Vähän niinkuin varastoon tai jotain muuta vastaavaa tyhmää :) (mutta olihan se ruoka pirun hyvää! Se lohduttakoon :D )

Minne katosi...


Voisin hieman ensiksi selventää blogini tarkoitusta ja ideaa. Pyrkimystä nollakokoon.
Nollakoko on vain tavoite, ei mikään absoluuttinen pakko. Minun EI tarvitse laihtua siihen muutamassa kuukaudessa, olen toki asettanut itselleni tiettyjä tavoitteita..Mutta niihin on aikaa vielä. En aio lopettaa syömistä, tai urheilla kuin viimeistä päivää. Idea on tutkiskella onko edes mahdollista kutistua siihen kokoon terveellisesti. Esimerkiksi oksentaminen ei tule kuuloonkaan. Tällä hetkellä myös paastot ovat kielletty. Eilenkin söin illalla pannaria- ilman tunnontuskia.
Koitan parhaani mukaan välttää listaamasta päivän kalorimääriä (en edes laske niitä!), tai syötyjä ruokia, tai kulutusta. Ehkä sorrun siihen joskus, mutta nyt minun ei tarvitse siihen ryhtyä.
Ehkä myös kuvia on luvassa. Aika näyttää...
20 kilon pudotuksen jälkeen, vaaka ei meinaa millään näyttää aamulla vähemmän. Minun pitää siis muuttaa taas ruokailu ja liikuntatottumuksiani. Herkkulakko tekisi myös hyvää! Voisin korvata syötyjä herkkuja jollakin muulla makealla, sokerihammasta kun kutkuttaa on vaikea vastustaa kiusausta :/ Minne katosi itsekurini vuosien myötä?
Katsotaan näin aluksi mihin tämä riittää. Jos mitään ei tapahdu, otetaan järeämmät aseet käyttöön. Tällä mennään nyt.
Koitan tehdä jonkinlaisen painotaulukon tai vastaavan. Kun osaisin vain!! Ja lisätä blogeja joita seuraan. Voisin alkaa opettelemaan vaikka heti, kun kerrankin on hetki aikaa hengähtää.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Ensimmäiset askeleet

Tämä on minun matkani nollakokoon.
Olen aina ollut hoikka, joskus liian laiha mutta aina "sopiva". Normaalipaino on kirosanoista kauhein. Vihaan sitä! Erinäisten asioiden takia olen lihonnut vuoden aikana noin 40 % "normaalipainostani", nyt se saa lähteä! Luulin jo hetken että voisin elää normaalikokoisena, mutta kun peilistä tuijottaa takaisin lihava ihminen tunnen olevani hukassa. "Tuo tyttö en ole minä". En ole enään lapsi, en teini. Olen tarpeeksi vanha tietämään mitä teen.
Ylimääräistä painoa on jäljellä n.10-15 kg. (62kg/165)
Minulla on kaikki mitä olen koskaan halunnut, ehkä enemmänkin. Vihaan itseäni useasti sen vuoksi etten koskaan ole tyytyväinen- itseeni. Muiden mielestä olen sekaisin.
En ole enään rikki niinkuin ennen. Minuun ei satu. Olen onnellinen elämästäni ja sen tuomista asioista.
"Tämä on minun matkani nollakokoon" En tiedä miksi. Minä vain haluan. Rehellisyyden nimissä en edes tiedä mitkä ne tarkat mitat siihen on. Auttakaa minua jos joku tietää?
Tervetuloa mukaan matkalleni.
<3